- lajivuosi 2018 takautuvasti
Kalavuoden 2018 lajikimara alkoi tulla pulkkaansa ja pukinkonttiin mahtuisi enää kenties yksi kala. Taisto lajikalastuksen historiaan ainakin vuodeksi jäävistä ennätyslukemista oli ollut pakko luovuttaa sen myötä, kun usko kilohailin saamiseen oli hiipunut. Oma kunnianhimo vaati kuitenkin yrittämään loppuun asti sen puitteissa mikä oli tehtävissä.
Jännitysmomentti viimeiseenkin koitokseen sisältyi: ehtisikö eräs kokkolalainen lahtialue jäätyä ennen vuoden vaihdetta. Seurasin jääkartan kehittymistä silmä kovana ennen joulua ja sen jälkeen ja yritin toistuvaisesti udella paikalliskuulumisia jäälle pääsemisestä.
Tiukalle meni, mutta Tapaninpäivän sulatossa alkoi näyttää, että emmeköhän me jäälle pääse. Oliko paikalla kalaa vai ei emme saaneet akuutille vihille, mutta edellisten vuosien kokemusten perusteella sitä piti kyllä olla. Muikkua. Tuota siikojen sukulaista ja elämänpinnaa, jonka avulla lounainen pyhä järvemme oli meitä nujertanut.
Reissu
Booking piste com löysi koplallemme lyhyellä varoitusajalla edullisen kämpän yöksi Kokkolasta. Ja kun kaupungin yöelämä vaikutti olevan sen mäkkärin varassa, jossa nautimme myöhäisen iltapalan, olimme valmiit kuukahtamaan niin ajoissa, että olisimme ensimmäisten joukossa pelipaikoilla.
Aamu oli utuinen ja hämärä rantaan kömpiessämme, muutaman polttoaineaiheisen aamusekoilun päätteeksi. Merenlahdella näkyi parkkipaikkaa etsiessämme outoja tummia myttyjä, joiden tarkoitusta aprikoimme. Tarkoitus paljastui pian – mytyt olivat hankkimassa perheilleen ruokaa tai muuten tyydyttämässä pyyntihimojaan. Tosi aikaisin täällä siis aloitellaan, emme olleet likipitäenkään aamujään ensimmäisiä rei’ittäjiä ja myöhemmin paljastui, että juuri silloin tosi aikaisin muikkuja oli tullut ylivoimaisesti parhaiten.
Ei siinä silti aikaakaan meillä mattimyöhäläisilläkään mennyt, kun pääsin avaamaan ryhmyeemme muikkupinnashown. Morrivalmistelumme osoittivat toimintansa. Olimme tehneet pienistä volframikuulista pieniin koukkuihin morreja, toiset juottamalla ja minä UV-liimaamalla, kun en saanut juotosta toimimaan. Siinä oli joku niksi, jonka unohdin jo. Taisivat raaputtaa koukkujen pintaa ennen altistusta kolvin kuumuudelle. Tätä en tiennyt eikä tina tarttunut.
Pieneen koukkuun piti laittaman puolikas kärpäsentoukka, jotta muikku saa syötin pieneen suuhunsa. Se toimi kyllä, joskin kyllä pinnamuikun olisi saanut kokonaisellakin toukalla. Sen sai, ja muutaman muunkin kuitenkin myös liimatulla morrilla, joka osoittautui pidemmän päälle kelvottomaksi tavaksi valmistaa mormyskapyytö. Ei liima kuulaa ja koukkua yhdessä pidä ja pyytö muistutti enemmän onkea, jossa paino valuu koukkuun kiinni. Koukun asento ei pysynyt morrityypin tarkoitukseen optimaalisena, mutta kyllä sillä yhden päivän riittävän tuloksekkaasti onki.
Takaisin kourassa tuntuvaan muikkuun mennäkseni, niin ikinä en ollut saanut mokomaa kalaa, mutta sen verran pitkää alaleukaa se käpälällä näytti, ettei lajista jäänyt epäselvyyttä. Korkeintaan vartti pinnan pyynnissä meni ja siinä se oli, kala no 51, vuoden viimeinen saavutus sillä ja millään saralla. Tällaiselle voisi ampua raketteja, jos olisi sen sortin ihmisiä.
Kaverit tulivat kohta perässä, Juuson muikku 48 ja Mikkokin kalallaan rikkoi neljänkympin rajapyykin, vaikkei kalojaan minnekään ilmoitellut. Olimme valmiit, mutta hetikö aamusta kotia kohti, kaikkien kilometrien jälkeen? Ei. Nyt ongittaisiin muikkuja kotiinviemisiksi. Sekä siikaa, ja tulkoon mukaan nyt nuo norssitkin, niin pääseepähän vertailemaan kolmea sormenmittaista rasvaeväkästä pannulla. Siika oli paras ja muikku ja norssi kuta kuinkin samanveroiset.
Sen pituinen se. Raskas, mutta antoisa ja kiehtova kalavuosi oli ohi. Muikea fiilis, jotenkin. Vuoden lopuksi en tiennyt miten seuraavaan vuoteen osaisi suhtautua, mutta semmoinen fiilis oli, että on loman tarpeessa. Että menee ja pyytelee mitä pyytelee, aivan rauhassa ja huvikseen ja ilman kummempia tavoitteita. No, ehkä jotain pientä.
Kuinka vuoden 2019 uutuuksien kanssa sitten kävikään, niin taidan laittaa siitä yhden, pidemmän, blogin jossain kohtaa alkuvuotta 2020. Oli siellä sen verran mielenkiintoisia listanvenytyksiä.
vapalopina taas 